MUMMO

MUMMO

Harmaa esirippu on revennyt kahtia,
pilvipussit pursuvat lumiuntuvaa,
natturaa tursuaa sakianaan;
koko maailma purkua ilman täydeltä.

Tanssivat tullessaan Ievan polkkaa - loitomalaisittain,
routineeseen maahan leijuva hiutalekuoro;
koittain voittaa painovoiman.

Tyhjän saa pyytämättäkin.
Ennen pitkää mannun peittää valkoinen armeija,
kattaa wällynä kaiken minkä silmä voi keksiä;
tukkiipa itsensä keksimättömiinkin.
Se tullaan huomaamaan myöhemmin.

Harvinainen talonmies raastaa hiuksiaan,
hyppii karvareuhkansa päälle - kiroilee niin ankarasti,
että paikallinen turkkilainen tekee konkurssin,
mutta ei lannistu,
vaan alkaa opiskella sadattelua kansanopistossa.

Kolmijalkainen mummo köpöttelee pihansa poikki,
hyräilee Särkyneiden toiveiden katua;
nilkkoihin ulottuva - vasta satanut lumi ei tee kiusaa,
hän hymyilee kuin lapsi
kun latoo pinosta heittokuution käsivarrelleen
ja on kohta jo paarustamassa vihellellen pirttiin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!