LYSMÄ
Kuonon päälle leijailevan lumikeijun kutka
saa aikaan hillittömän naurunpurskahduksen;
talven tulon melankolinen hilpeys.
Hohottaminen varistaa viimeisetkin enteet
läheisen rääseikön ritvoilta
ja kaikki otetaan taas seuraavana aamuna alusta.
Talvea tekee sinnillä,
puhaltaa lupaavasti koillisesta
pukee huomenen huurteiseen huntuun;
siihen jää - puhti loppuu.
Vastassa lounaan lämpöisen hereä lysmä.
Lysmään tyssää.
Keskipäivällä kaikki nostelevat jo koipiaan korkealle,
koskaan ei loskaa ole piisannut
nappaskengän nokalle näin riettaasti.
Odotus ottaa voimille;
puhtaanvalkean vartoominen on työlästä,
kyynerpäät kuluvat puhki.
Kiinnostus muille toimille lysähtää,
läjäytyy epämääräisen harmaaksi hyytelöksi,
eikä tokene - ei vaikka ensimmäiset hillat
nakkaisi tekopakkasesta pinnalle väriä antamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi