TEMPPELi
Satu urkenee näkimien ihailtavaksi mutkasta,
rääseikön vastavaloon kaartuneet lumiset oksat
norjina kumartamassa kulkijalle.
NAPS!
Koneen pörinä lopahtaa,
lumi nielaisee vaimean loppuparahduksen;
episodista syntyy lumoava hiljaisuuden temppeli
joka ulottuu eetoksen äärettömiin sfääreihin.
Mykkä tuokio,
ihastuksen tukahdettu rykäisy imeytyy,
sulautuu myös pois tyyten.
Pysähtymisen suuri juhlallinen hetki,
vain taatti puuttuu
kun oivallus yhen äkin yhyttää ällin;
sen - juhlapuvun -,
korvatkoon maahan ulottuva nykyajan kinnipeski.
Tiaisen hennon hereä ti,
jostain pöheikön sydämestä viestii elämästä
tämän kauneuden ytimessä.
Sanat jäävät hautumaan sisälle;
kertakaikkiaan - tällaisessa tolassa ihmisen on
parasta olla sanomatta mitään ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi