KAAMOSNAURU
Pakkanen yltyy yöllä sellaiseen kiimaan,
niin riettaaseen,
että paikallisen järven jäätä alkaa ahdistamaan.
Ihan sitä tehen.
Parkaisee volahtaen.
Kaamosnauru pujottautuu aihkipuiden lomasta,
pelmahtaa jängän kautta aavalle
ja levittäytyy arktiseen hysteriaan,
ottaa Ultima Thulen haltuunsa kokonaisvaltaisesti;
paikallisten lotkauttamatta korvaansa.
Siinä vaiheessa torkkotulilla istuva,
niestaa nauttiva tyristi lakkaa olemasta sivistynyt;
ahmii loput eineestään kaksin käsin,
paremmiston tavoista piittaamatta
ja muuttuu tilapäisesti kulttuurin ihmiseksi.
Naurun lakattua alkaa hämmentynyt paluu entiseen,
katse jäätyy uudelleen nokan varteen,
kaikki on taas outoa;
savu haisee, viluttaa,
eksoottinen on liian eksoottista.
Seuraava nauru pistää vilkuilemaan rääseikköön,
josko sieltä itse herra Munck ilmestyisi suteineen
ja penseleineen huuto kainalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi