ViSTO AJATUS

ViSTO AJATUS

Lumisateen luoma yleinen harmaus;
se panee ens'alkuun asettumaan pöydän kulmalle
käsien varaan nojalleen,
erityisesti kyynärpäiden kulmat harkiten.
Tuijottamaan silmämunat harottain täältä ikuisuuteen
ynnä toteamaan tikittävälle kukkukellolle:
"Sataakin..."

Vasta sitten kun maa alkaa valkenemaan,
ritvat kuorruttumaan lumisokerilla,
sitä oikeastaan äkkää yhen äkin että,
talvi - hyvä isä talvi,
sehän se siinä päälle pukkaa.

Iloinen virnistys jo ennättää pistäytyä juonteissa,
mutta sitten puolankalaisten pessimismin oppikirjan
mukainen apeus valahtaa naamariin;
oneana hiipii huulille - sanomista vaille,
katalan puolivalmis visto ajatus
tämän ihanan valkoisen sulamisesta loskaksi.

Nii-in, vaikkei kaikki puhdas edes ole
ennättänyt vielä taivaasta tulla.

Voi tätä ihmisen ankean synkeää puolta,
räytyvän sielun myllerrystä täyttymystä odottaen
talven sietämättömän hitaassa kuhnailussa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!