TAiĐiŠ
Maailma muuttuu yhdessä yössä;
ei se mikään yllätys ole - virkistävää vaihtelua
kun kuitenkin jo vähäisilläkin tiedon rippeillä
kykenee näkemään tuon muuntumisen uusiintana,
jälkikäteen,
pelkin mielikuvituksensa kirvoittamin sielun silmin.
Kuin ikään filminauhalta - olematta mitenkään taiđiš.
Halla hiipii ehtoolla - pakkanen, pikku pakkanen,
sellainen josta kiristyessään tulee kansien luoja.
Ei kuhnustele, ei ämpyile, tulee
ja muuttaa iltapäivän auringon luoman
häilyvän autereen hopeiseksi huuruksi kattamaan
tuntureita reunustavia vitelikköjä.
Siellä missä usvaa ei ole - mantu jää kuortumatta;
kollottaa mustana katsojalle.
Tämä selvä.
Mokoma näkymä houkuttaa kovin,
koukuttaa astumaan tuohon outoon maahan
ja oitis monimutkaisten uusien sanojen parvi
pölähtää huuruttuneen raaseikon alta - oikoo itsensä,
asettuu auraan ja suuntaa takaisin Lannanmaahan.
Maahan jääneet yrittävät pärjätä wanhoilla entisillä,
perinteisillä paikallisilla;
niistäkään kaikkia ei ole tullut käytettyä läpipuhki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi