RAPSAKKA
Poutii - vahvistaa siltoja talveen,
routii,
kivet kutistuvat,
ahera tanner komisee onttouttaan
kun antura osuu rahisevaan karikkeeseen.
Kirpakka saa punan häivähtämään poskipäillä.
Lieri ei riitä estämään auringon pistämistä silmään,
wanha tuttu aihki on saada kulkijan kylkeensä;
viime hetken havahtuminen jättivarjoon
saa vaihtamaan suuntaa.
Viisainta olisi liikkua myötävaloon;
toisaalta - jäisi näkemättä miten odelmat,
laonneet heinikot ja talventörröttäjät
ovat saaneet hopean harmaan kuoren ylleen.
Lahean syksyn jäljiltä
on hienoa saada ihailla auringon kilossa
paistattelevaa rapsakkaa.
Sielu pörhältää koivun ritvalle,
keikkuu kuin paraskin trapetsitaiteilija
ja on näkevinään talven tulon jossakin kaukana.
Väittää pohjoistuulen olevan aina kylmä,
tuulipa se sitten mistä suunnasta tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi