JOS KUULEVAT
Niin mieluusti jo apskeetin syksylle antaisin;
riipisin kaverina viimeiset lehdet ritvoista
ja päästäisin tuulen soittamaan wimmassa,
kohtaamaan talven ankaran ensi hyväilyn.
Aheraa maata kaipaavat myös wanhat koipeni
anturoiden lotistessa tallotulla ranniolla
koirun kanssa oijustaissa;
visusti on siitä vältettävä itseään arttiin yllyttää,
omat ovat valintani,
vaikka ahvakasti kiukut humeettiin sikiävät
ja ahnaasti lisääntyvät.
Ei se auta kun ajeerata mokoman harmituksen kera,
alastaa lemmon ailas,
muuttaa se nauruksi aution kuolpunan keskellä
kenenkään kuulematta,
muutenhan hulluksi tulleen luulevat,
jos kuulevat.
Mutta kuin huurua tursuava aaje sivusilmässä,
kipuaa jostain haistimen ja kuulimen välimailta aana,
lailla aljon ikään - kai kuudennen aistin tuotosta;
haiku ensimmäisestä orastavasta lupauksesta,
tunne siitä tulevasta ankarasta valkeasta
Se kummittelee koko lopun kotimatkan.
Selväkielinen versio:
VastaaPoistaJOS KUULEVAT
Niin mieluusti jo lähtöpassit syksylle antaisin;
riipisin kaverina viimeiset lehdet oksista
ja päästäisin tuulen soittamaan wimmassa,
kohtaamaan talven ankaran ensi hyväilyn.
Routaista maata kaipaavat myös wanhat koipeni
anturoiden lotistessa tallotulla poropolulla
koirun kanssa matkatessa;
visusti on siitä vältettävä itseään kiukkuun yllyttää,
omat ovat valintani,
vaikka hanakasti kiukut pääkoppaan sikiävät
ja ahnaasti lisääntyvät.
Ei se auta kun kujeilla mokoman harmituksen kera,
riisua alastomaksi lemmon vastus,
muuttaa se nauruksi aution mäntymetsän keskellä
kenenkään kuulematta,
muutenhan hulluksi tulleen luulevat,
jos kuulevat.
Mutta - kuin huurua tursuava hete sivusilmässä,
kipuaa jostain haistimen ja kuulimen välimailta enne,
lailla metsäneläimen ikään - kai kuudennen aistin tuotosta;
haiku ensimmäisestä orastavasta lupauksesta,
tunne siitä tulevasta ankarasta valkeasta.
Se kummittelee koko lopun kotimatkan.