SATiAiSET
Emmä lähtenhet,
miten sitä lähtee jos kurpposet viiään;
sukkasilhan ala hyällekhän kirsille - tässä tauissa.
Raatuska parhaimmillaan,
toisella kympillä huiteli
ja miut määrättii kuontumhan ennenko
kunnolla sain näkimet sikkurasta seleviksi.
Maata nyt ritsillä aikuinen miehenraato
mittään tekemätön päivä;
wällyjen alla ku wanhat ämmit loppua tekemässä.
Sivut kippeenä.
Ja akkunan pielessä lentšu-pirulainen hähättää,
valmiina ponnistamhan jokkaiseen suunavvaukshen.
Silmät kun nuupahtaa niin,
otson kokoiset satiaiset tullee vasthan tunturin päällä,
tievustelevat tietä Arkadianmäille
ja muuta sivistystä.
Miten mie onneton - tauvista sekasin,
ossaan niille tien neuvoa ouvosa maassa;
käskin painua Rysseliin tietä kysymhän.
Mie se olen vuittumainen mies Jaatisen taphan,
seittemättä vuotta joka päivä kirjuttanu,
ei tässä yksi lentšu vielä ole ku eninthän hiaste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi