TUiJOTTAJA
Tasainen viis'metrinen lounasta;
sen verta, että vaahtopäitä lykkää,
kantaa kosteita tuiskahduksia rannan ahteelle.
Tuijottajan ahavan raastamia kasvoja myöten
valuvat kurusta toiselle norot;
pyrkivät takaisin emonsa huomaan.
Rytmi - se tarttuu, huojuttaa - vie mukanaan;
merestä olet sinä tullut
ja mereksi tuleva.
Nääs juuri ennen lopullista ehtymistäsi,
humeettisi tiedon määrä saavuttaa kriittisen pisteen
ja tulvii yli äyräiden valtamerenä.
Valkoisten runkojen mustat ritvat keinuvat vienosti.
Kuin kevään hennot ensihenkäykset,
ilman ensimmäistäkään orastavaa vihertä silmua.
Lajinsa viimeinen - sienen runtelema keltainen,
sinnittelee kynsin hampain heiluvassa karahkassa;
kohta on senkin aika antautua,
kieppua martolta tuoksahtavaan karikkeeseen
ja unehtua pois.
Melankolia vyöryy aavalta väkivallattomasti,
kukaan ei pane hanttiin.
Kaikki taipuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi