SELKOSiiN

SELKOSiiN

Yöllä se pirun kortto tuli,
naisen vierestä yllätti - lämpimän selän takkaa,
hyvä ettei aniko ihan päältä.

Siinä sitä oliski ollu selittelemistä,
jotta mikset sie ukkoraato meinaa kyyissä pysyä,
täriset kuin itä-siperialaisen alkutalven tyristi,
kesähynttyissä sivistynneen maaliman taphan.

Mie se tunsin kun tämä tuli unneen,
vaikken kaikkee taho nähä - willimpiä ja riettaampia.
Jurotan vaan umpikuurona vinttipimmeenä yösyömmen
ja sitten nousen ajallaan,
kippaan koput nutukkaisiin,
hipsin permannon yli posiolle - laitan vein lämpiimään.

Oottelen tursua pannun nokasta,
siinä vartoissa mietin tätä päivää - ylleensä,
nyt en miettiny - ampiaispesässä surisi.
Silmät sikkuralla oijustin pikkulhan,
en meinannu alkaa karmeista sopimhan;
tiesin heti, että tästä tullee perkeleellinen taisto.
Tämä saatanan keituri yrittää kaataa minut lavitsalle.

Ei se silhen mee wanhojen raatojen kera - ei me;
lähemmä valjettua selekosiin.
Katommapa pyssyykö lentšu-piru kyyissä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!