HORNA
Aurinkopäivä,
viimeinen ävär kantaa kastehelmiä vastavalossa,
talventörröttäjät valmiina koettelemukseen.
Maanpiirin yllä utuinen linnikko vajumassa valoon.
Riisuttuja koivuja alastomina mustina rankoina
huojumassa harmaan kuvastimen yllä.
Hopeakuorrutus on sulanut huomenen syleilyssä.
Jäätynyt seitti notkistuu entiselleen.
Jokseenkin kaunista,
hujan hajan heitellyt ihmisen käden jäljet
pirskottavat maisemaa;
vähentävät siinä piilevää tyyneyttä.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Toisaalta,
rannalla vinksallaan olevan saunan nurkka palauttaa
takaumia äkeän kiukaan sirahduksista;
ongan huuruisesta sihinästä, ähkinästä ja läiskeestä.
Kehon mielihyvän tuntemuksia
Manalan ankariin oloihin sopeutumisesta.
Kymmenen pistettä - suorastaan,
minä hytisevä piru lahjoitan yltiöpäiselle neropatille,
sille joka antoi saunalleen nimeksi Hornan.
Vilun nyt kivutessa hivuten kinttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi