PUHALLUS
Tunturi kuvastuu veteen puhtaan raikkaana,
merkkejä kesästä ja kiivaasta elämän sykkeestä
on enää vähissä erin ripoteltuna tienoilla
aamun valjettua sinervään kajoon.
Ankara Pohjoisesta on puhaltanut niitä
jonnekin salaperäiseen tuntemattomaan,
enkä usko,
että kukaan hereäuninenkaan on tehnyt isännöitsijälle
valitusta tämän puhaltimen metelistä
vaikka toimitus kesti peräti aamuyölle saakka.
Tuolloin kun Höyhensaarilla juuri parahultaisesti
soudellaan sikeimmillään.
Kaikki on tiessään,
ensimmäisen hitusen tulon haistaa jo kaukaa;
polttiaisen kokoinen kipene suurenee vauhdilla
jättimäiseksi märäksi läiskäksi,
joka osuu haistimen kärkeen,
kastelee naamarin sopivasti.
Nurkista tirahtavat suolaiset menevät sen piikkiin.
Niiskahduksen vie hiipuva tuuli mukanaan.
Pian ripisee koko seutu,
märät höytyvät kihnuttavat ritvoihin
tehdessään pakkolaskua kuolleen ruskealle mannulle.
Talvea lupailee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi