HÄKKi
Viheliäinen lokakuu,
apean masentava lokakuu,
kuoleman aluskuu ennen marrasta;
harrasta valkean odottamista epävarmana,
sielun räytymistä puhtoisille valkeille saakka.
Vasta lumi vapauttaa mielen ja kielen.
Alituisia kumikenkäkelejä lossaavissa sateissa;
rämpimistä röppöisillä poluilla - loskaisilla teillä
toinen toistaan seuraavien surullisen
harmaiden pilvimassojen huomassa.
Ei lumikenkäkelejä vielä aikoihin.
Joka toinen tovi sataa - sielu potee ja mataa,
pyristelee oneilla ajatuksilla kalteroidussa häkissään;
lähes nujerrettuna - muttei onneksi yksin.
Wimma on niin kova,
että hetkittäinenkin auringonpilkahdus
kolean harmaan pilvenlongan takaa
saa ilman täyttymään lentävistä häkeistä.
Silmänräpäystä myöhemmin viistosti piiskaava
räntäkuuro suomii hetkellistä hymynhäivettä,
lannistaa orastavan ilon;
peittää alleen vähäisen auringon kilon aavalla
ja ilakoi tuskaisella haavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi