OVERTYYRi
Hyytyneitä vesiä auringonlaskun aikaan,
ryytyneitä haikeita aikeita - vaikeita, vailla kaiteita;
rannan hiekkaan uurtuneita raiteita
johtamassa kiinteään veteen.
Kellopeli Marras.
Kuolleita korsia jäisessä otteessa;
kiristyvä pakkanen vonguttaa jäätä kiimakollin äänellä,
alkusoitto - overtyyri arktiseen hysteriaan.
Viimeinen säde taittuu hileestä silmään,
saa kyyneleen tirahtamaan poskelle;
valahtaa posken kuruja leuan kärkeen
ja siitä jäätyneen emonsa tykö.
Nieleskelyä,
syviä pidätteleviä hengityksiä - nyyhkäisy
kun muut eivät ole kuulolla;
tämä perkeleellinen pyhä hetki vaikuttaa,
kuristaa sielua.
Näkimet aistivat sielun silmin
olemattoman paraatimarssin toisen rannan taa;
yhä hornantulina ärjyvään,
pian kuihtuvaan Hesperiaan.
Jää ei asetu - laulaa ikiaikaista Haavruuan laulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi