LUMiKiPENEiTÄ
Pitkiä levottomia lokakuisia syyspäiviä;
lähes kaikki ovat menneet - pimeät ehtoot tulleet
ja yhä vaan ehtymään päin koko pohjoinen,
umpeutuu kaamokseen mennessä tyyten.
Pahnue valkoisia trumpetteja kuhnii lahdella,
valkkaavat ansatsejaan;
kai huviksi toisilleen,
mitään ihmisnäkimin havaittavaa ei ole pääteltävissä.
Matkaa siinä suunnitellaan tai sitten ei.
Hirvailla on yhä köhä - pyhänäkin ryityttää,
en ole poromiehiltä saanut selvitettyä,
onko jokaisen rykijän tavoitteena olla kulvakko
lumien ehtiessä maahan,
vaan siltä tuo meno perhana näyttää.
Muutamia satunnaisia lumikipeneitä,
yksinään haihattelevia erinäisiä siipakkeita
loikkaa pohjoisen selästä tällä kohtaa.
Tanssivat piruetteina alas;
eivät osaa päättää - yhen äkin puuskan kyydissä ylös,
kuni sopivan lätäkön keksiessään yksi osuu keskelle
ja kuolee pois.
Katson haikeana kun toinen yltiö valitsee nuotion.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi