ZEN JA ÄKKÄÄMiNEN

ZEN JA ÄKKÄÄMiNEN

Liekin loputon muuntautuminen lumoaa,
on aika lailla epävarmaa ehtyykö kiehtominen ikinä,
aina on uusi tila ja tola - ajan uudet osat kasassa,
sekavana kekona,
koottavana sen hetkiseen muotoon.

Tuijottaminen vapauttaa sielun kahleista,
antaa luvan lähteä ajelehtimaan loitomma,
sillä sieltä näkee paremmin omaan napaansa;
liekkiä pidemmälle ei tarvitse nähdä,
se on riittävän kaukana,
sopivan hyvän matkan päässä - vapauttavana,
lupaavan lämpimänä kosketuksen tunteena.

Siinä toisessa tolassa voi äkätä,
että kotapuiden ja -kankaan sijaan
hyödyllisintä onkin niiden muodostama tyhjä tila.
Olevaisuus jonka voi käyttää ja täyttää
lukemattomilla erilaisilla versioilla
koskematta lainkaan tilan ääriin,
jotka hoitavat siis virkaansa olemalla vain paikoillaan,
tekemättä mitään muuta joka liittyy soveltamiseen.

Ja se liekki,
antamalla sille näennäisen tyhjää - yltyy,
suorastaan innostuu kiehtomaan lisää.
Tyhjän kokeminen on mahdollisuus.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!