HUPSUUDEN ONNi
Vitivalkoisen maailman keskellä pysähdys,
äkillisen oivalluksen jysähdys
haihattelemaan herkän humeettini interiöörissä.
Ei liene niinkään hyistä hysteriaa,
epäilen arktista hulluutta pikemmin.
Vaikuttaa hyvin runsaasti siltä,
että tyyten erilaisten mahdollisuuksien perään;
wanhoihin keväisiin verrattuna rynnivä hupsutteluni
taitaa saada vihdoin tahtonsa läpi.
Haavemaa - kaikkine arktisen kevään ihmeineen,
on tällä erää - näillä näkymin,
kynsien ulottuvissa,
ellei tässä enää tule uudelleen kompuroiduksi
omiin koipiinsa.
Silmissä siintää jo kahden vuonon perukat,
monimuotoisine kahlaajaherkkuineen,
kolean pohjoisen räjähtäminen keväästä kesäksi:
lokkilintujen kirkunan täyttämäksi atmosfääriksi.
Odotan kyltymättä - kevään huuruissa kahlaten,
sumuisten aamujen oneuden kirkastumista
hennon terhenen läpi ihanaksi päiväksi,
yltyvän yöttömäksi yöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi