LÄHTEMiSEN SiETÄMÄTÖN TUNNE
Rapisevat, kepeät tassuttelun äänet,
vuosikausia huomenen varhaisina herkkinä hetkinä,
huokauksia ja tuhahteluja,
toiveikas ja luottavainen katse nappisilmissä.
Nuo ja sata muuta pientä nyanssia,
kerralla pyyhkäistynä pois - elämän julmaa leikkiä;
tyydyttää ikuisuuden tunteeseen,
sitten kiskaista jalat tylysti alta,
ilman aikaa valmistautua todellisuuteen.
Kaikki mitä jää jäljelle.
pelkkiä kyyneleistä kastuvia väkeviä muistikuvia
yhdessä olemisen ja elämisen riemusta,
molempien toisilleen osoittamaa sanatonta viestintää
josta kukaan muu ei kykene olemaan perillä.
Pieni suuri koiru,
nyt kivuista ja säryistä vapaana,
jossakin sateenkaaren takana siintävässä tunturissa;
kurmuuttaa odotellessaan sopuleita,
puree jättikokoista koiranmotlaketta korvasta,
antaa taiteilija Hämäläisen rotukukolle
ja haareminsa kuudelle kanalle viimeisen silauksen.
Asettuu sitten tutulle wankkuripaikalle
vartoomaan omiaan.
Voi! Otan osaa suruusi! Kaunis muistokirjoitus, positiivinen. Tuli silti itku.
VastaaPoistaSannalle:
VastaaPoistaTänksis, kyllä tässä on märsytty litratolkulla.
Pääsimme tosi lähelle toisiamme.
Oamme osaa.
VastaaPoistaP.S. (BTV: Feikkikirja-asia: ei viitsi omiaan näyttää.)
Halit suruusi! Ystävälle hyvää matkaa autuaille sijoille.
VastaaPoistaOK'lle:
VastaaPoistaTänksis.
FB; niin arvelin...
Mettuskalle:
Tänksis vaan. Elämä on. Ja on.
Uijui, miten haikeaa ja surullista. Luopuminen on vaikea laji.
VastaaPoistaOsanottoni meiltä kaikilta. Niin rakkaita ovat nämä ystävät ja todella vaikea niistä on luopua. Monet itkut saa itkeä ennen kuin suru on pois, jos sittenkään.
VastaaPoistaOtan osaa. Siitä asti kun kun olen tarinoitasi lukenut, on sen kiintymyksen voinut aistia. Silmät kostui lukiessa.
VastaaPoista-miina-
Anna R'lle:
VastaaPoistaEikä sitä taida voida ennalta opetella.
Villiturkille:
Kiitän. Kyllä se vakavaksi saa.
Miinalle:
Kiitos kaunis kommentistasi.