KUMMiTUS
Niin auvoista - suorastaan kiehtovaa,
olla happihyppelyllä tähtitäkin alla kuolpunassa,
kuutamokävelyllä keskellä aarnimetsää.
Ruostunut kuu mollottaa tiineenä maanpiirin yllä.
Aivot ahmivat happea haukkomalla,
kahmivat raitista mustan metsän sisuksissa,
sielu innostuu - pian villinä humeetti laukkaa;
mielikuvitus loihtii oitis ihmemaan
aihkien koukeroisten luppo-oksien lomaan.
Ojentuvat lonkerot saavat hetkessä muotoja,
jotka noheva aju hopusti muokkaa ihmisen lihaa
syövän petäjän tartuntaelimiksi.
Varistus käy läpi kehon,
karvat pörhentyvät kun kusiaisparvi kipittää iholla
niskasta ahterin äärelle.
Lisämunuainen pistää pökköä pesään,
lykkää lorauksen myrkkyä kierrätykseen,
nihkeä kylmänhiki pukkaa iholle.
Sydän tykyttää - paine suonissa yltyy.
Aivan kuin tuossa ei olisi jo kystä kyllin,
kummitus lehahtaa siivilleen pankaoksan kohdusta.
Paljastuu onneksi saman tien lapinpöllöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi