MYRRYSMiES
Tuttu tunturin hahmo häämöttää edessä vankkana,
sen pyöreän uhkeat muodot karkuuttavat ajatuksen,
tuovat mieleen vaikka mitä levotonta.
Edessä on kuitenkin vielä tuhti taival
näkymän luomat haaveet nisistä herkkine nunnuineen
kariutuvat alati lipsuviin sivakoihin.
Eikä pitoa tunnu löytyvän vaikka sielu kukkuroillaan
on kiroiltuja perkeleitä.
Lykkyni piilee alumiinisauvoissa - niiden kenkäimissä;
onneksi sattuivat vahingossa mukaan.
Tiikat purevat ja pitävät hyvin tässä lähes jäisessä,
yläviistoon kapuavassa kyljessä - siitä lohtu.
Vaan ylös on päästävä,
yksi kerta vuodessa perinteiseen malliin kiirelle.
Tarkastamaan maailma, mittaamaan taivaanpiiri.
Muulloin sitä kyllä saattaa ajattaa itsensä mäkeen
nykyajan kotkotuksilla; pöristen ja käryten.
Mutta tämä hetki,
tämä myrrysmiesten matka on näin,
omin päin - yksin, mitään sanomatta, selittämättä.
Kiiren päällä avaan sieluni,
viritän rumpuni ja myrrystän lauluni maailmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi