HERRANi!
Meidän talvemme ovat niin sanoakseni;
anteeksi vaan - mestarini ja herrani Ukko Ylin,
muuttuneet kovin oikukkaiksi.
Suorastaan vittumaisiksi hyvin monella tapaa,
rohkenen todeta.
Ensinnäkin orastava alkutalvi oli niin nössö,
ettei se oikein tiennyt milloin alkaa - päinvastoin,
antoi lempohinen syksyn hivuttautua liepeensä päälle
ja kun sitten yritti muka tekeytyä joksikin,
niin eihän siitä mitään tullut - ei lasta ei paskaa.
Ottaa päähän, sikäli mikäli sallit ilmaisun,
etteivät järvet menneet kunnon jäähän.
Yksiöisestä oli turha yrittää yli pailakalla.
Kalastusharrastus sellaisesta kärsii - ymmärrätkö?
Entäs tämä talvennapa, mikä se semmonen napa on
kun kirsiä ei juurikaan ole - jängät hädin tuskin kantaa,
aajeet purkavat onkaa keskellä talvea kuin veturit.
Sitten kun vihdoin sallit sen talven tulevan ja pakkaset,
niin hei - sellaisen helwetillisen purevan vinkan kera,
jottei enää paremmasta väliä.
Minä kysyn sinulta nyt kuin mies mieheltä:
"Ollaanko me jotenkin loukattu Sinua?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi