KiNTTUPOLKU
Havahdun pirunkylpyyn...
lyhdyn kellertävä valo luo jättimäisen silhuetin
koirun päästä tuvan seinään.
Jossakin sielun takamaastossa lampsin yhä
hölskyvät wanhat kurpposet astimissani kinttupolkua,
niin saheroa, että täytyy olla koko ajan
kuin puikulapotun keittäjä,
kieli keskellä suuta.
On syyskesä
jängän reunaan saapuessani pirunpuntarit
pörräävät siksakkia;
häiritsee vaikk'eivät käykään kimppuun.
Emmin siinä hyvänlaisen tovin
lähdenkö ylittämään keskellä siintävää hetteikköä,
vaiko kierrän.
On muka hoppu,
ketterästi nousee koppu - hosumalla oikein,
siinä samassa polkaisen aajeeseen
ja alan heti vajota.
Muta imee, ensimmäistäkään ulkua ei käsillä,
ei risun risua - edes heinätupsua!
...kipeä käsi on kääntynyt huonoon asentoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi