VAATiMATON KULPPO
Lupaavia kaikki huomenet,
miellyttävin asia kevään orastuksissa;
antavat ujoina odottaa kajeen muuntuvan valoksi
kallaissa lipuvain auerten läpi,
ryhtyen tunturin takaa kuultavaksi kehäksi.
Sitten aikansa kutakin kuluttua,
yllä on kalpean sininen avaruus,
pilvilampaiden laidun pohjoisella taivaanpiirillä
ja vastakkaisella - tyvenellä,
kinosten selkiin porottava kultainen kiekko.
Räystään alla ensimmäinen vaatimaton kulppo.
Vielä ei kiiri piekanan kirut - on mustien hetki;
riivaa korppeja anhiton kiima,
saa lentämään hulluja lentoja toista päin,
taivasta päin, maata päin - ei mihenkään päin.
Ja kiihkoa lintujen sielut täynnäns'
vaikk' jäytää äkeä koillinen hääväkeä huoman puolla.
Kevät on korpin taika,
aika solmia suhteita matkalla kesään,
kantaa nokassa risuja pesään.
Turha on kaivata kurjen huutoja,
mieltänsä vaivata - astella hiilillä;
sukivat pukuaan jossakin Niilillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi