PALVATTU REiSi
Kaiken tohinan jälkeen loistava hiljaisuus,
ei pitkä, mutta riittävä havahduttamaan olemisen.
Siunattu eineen hetki.
Sinne tänne hujahdellut savu tulisijan yllä
nousee nyt soukkana nyörinä lähes viivasuoraan,
moniaan metrin, konsa taipuu latvastaan pohjoiseen.
Se on enne - vihje siitä että,
vaikka pian vatsa on yltäkylläisen piukea
alkutalvesta palvatusta poron reidestä,
jota vain esileikinomaisesti lämmitetään hehkussa,
ennen ahnasta ahmimista,
niin siitä huolimatta pitää valmistautua pyryyn.
Vaisto sanoo - ja kokemus.
Mutta tuokio vielä - jos sallitte,
jo se tuoksu - pelkkä palvatun lihan tirisevä aromi,
liekin hipaisun lämmöstä, saa mahan villiin.
Äkin on nälkä vaikkei ole nälkäkään.
Laajamielikuvituksellinen saattaakin nähdä,
tarkemmin katsoessaan vatsansa maaliskuisena kollina,
epelinä joka selkäkarvat pörhöllään mouruaa
jossakin vississä paikassa muille yljille.
Ensimmäinen kunnon tohahdus lakkapäässä
palauttaa elämän tolalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi