iMMELMANNEJA
Aurinko ei vielä ylety hatun räystään yläpuolelle,
liian varhaista;
tirkistää silmään paluumatkalla jokapäiväiseltä,
joten katse ei ole suoraan kohdistettuna.
Horisontin sijaan pikemminkin etuviistoon.
Eteneminen on sikäli keskittynyttä,
että kaarneen kronkkaus pään päällä yhen äkin
lähestulkoon säikäyttää.
Tuttu ääni toisaalta - oitis sen tunnistaa,
korppi rietas,
mutta tässä tolassa,
ajatusten kukkuessa keväässä,
etunenään jo haihattelemassa jääkentillä;
pilkki- ja juomustuspuuhissa, torkkotulilla;
ynnä tuntureiden huipuilla - tietty,
muuten vaan maailman menoa vahtaamassa.
Puoliso liihottaa jostakin lakkapäitä hipoen,
yltyvät kiihkeään tanssiin siinä pääni yläpuolella.
Ryntäyksiä kohtisuoraan ylös sineen - räpytyksiä,
sakkauksia, immelmanneja monella kierteellä;
äänimaailma on suorastaan käsittämätön kirjo.
Ihailtavaa on, täytyy myöntää,
luonnonlasten esileikki varhaiskevään auringossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi