ENSiSUUDELMA
Huurut lipuvat hyisessä atmosfäärissä,
valuvat hohtavan valkean aavikon ylle
pitkin tuntureiden kupeita;
myötäilevät upeita pehmeitä muotoja
kuni ehättävät perille vuoman tai lompolon ylle,
siihen sijansa tekevät - keijujen hunnut.
Somistavat heruessaan tunturikoivikon
ihanaan sokerikuorrutukseen,
niin herkkään,
että tulevaisuuden ensimmäinen hento virikin
saa sen varisemaan hopeisena taikapölynä
kallasta peittävän kinoksen ylle hauhtomatoksi.
Siitä sen orastavan kevään ulommainen tuisku nappaa,
juoksuttaa kulveiksi ja kurujen täytteeksi
välkkyvänä tomumyrskynä,
häivyttää tiehensä riekkoparven jättämät urat,
siloittaa kieppien suut.
Ja se tikahtamaton hiljaisuus liikkumattomassa,
se tuntuu toisessa poskipäässä viileän hipaisuna,
toisessa - auringon puoleisessa,
vuodenajan kaikkea lupaavana ensisuudelmana.
Aivan väkisin sielu murtaa itsenä ulos,
liihottelemaan kauniin autiuden ylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi