SiTTENKiN
Pieni tie,
huomaamaton polku olemisen tyvenen keskellä,
se polveilee notkelmien ja tievojen lomassa
jokaisen omassa sielussa väkevänä,
joskin huomaamattomana.
Tuskin muiden näkemänä koskaan sen varsinaisia,
väistämättömiä intervalleja;
salaisia, sumeisiin syvyyksiin ulottuvia sukelluksia,
sinnikkäitä kapuamisia langenneiden kipupisteiden yli
aina niille huipuille saakka joilla tuulee alvariinsa.
Kiihottava polku riettaan huojuttavaan tunteeseen,
josta juopuu,
saa adrenaliinin kohisemaan suonissa pikajunan lailla
vesiputousta muistuttavien tunnekuohujen seassa.
Josta luopuu lopulta vain pitkin hampain
ankaran sattuman ihanasta pakosta.
Ja vielä löytyy - useimmiten, sittenkin,
jälkikäteisen ihmettelyn aiheeksi;
jostakin suorastaan mystisistä,
luotaamattomista sopukoista outoja resursseja,
kumma pinnistyksen vara ojentaa sormet yhä
tarttumaan näennäisen päämäärättömänä
kuohuissa ajelehtivaan oljenkorteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi