TARTTUVAA
Varhaiskevään lumi tunti auringonnousun jälkeen
elää omaa vaaleanpunaista elämäänsä;
päivä päivältä varhemmin,
kerta kerralta lyhyemmän tovin
auringon ehättäissä yhä jyrkempää kaarta
keskipäivän hetkeen.
Muuntuu huomenessaan sinervän kautta
puolisen hereäksi valkoiseksi,
runolliseksi hauhdoksi karahkain yllä.
Huojuvaksi lumikristallien korttitaloksi
sortuen ensimmäisestä viristä;
varisten helisevänä hopeatomuna tuulen selkään.
Sitä hetkeä on kiva tavoitella,
silmänräpäystä
kun leijuva auer on yhtynyt eilisen wanhaan
ja lapintiaisen olankohautus saa koko rakennelman
varisemaan välkkyvinä hileinä.
Joutavalla jotain - käsipuolella puolet siitä ilosta,
mutta että kumminkin.
Joka tapauksessa taikapöly kutittaa nokkaa,
saa aivastamaan niin että selkonen raikaa.
Tarttuvaa - kaiku aivastaa tuokion kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi