ZiZZOZ

ZiZZOZ

Outoa valoa nähty Ultima Thulessa,
päivä pitenee nyt sellaista haipakkaa,
ettei perässä meinaa ennättää.

Keskipäivän kireässä helteessä
koivujen huurteiset ritvat varistavat hopeitaan,
taikapöly varisee satunnaisen ohikulkijan ylle
ja muuttaa tämän riehakkaaksi hassuksi,
joka yhen äkin varoittamatta loikkaa kinokseen;
rojahtaa pehmeään natturaan selkäpiilleen
sekä yrittää kaiken kukkuraksi lentää.

Hartaille vakavamielisille tämä näky on liikaa;
sillä puolen tietä mietitään kuumeisesti
mihin pykälään vedoten tuollaisen voisi kieltää,
vaiko soittaa virka-apua paikalle.

Enkelin tekijä antaa piut-paut mokomalle,
kiepsahtaa pystyyn,
pudistelee taikapölyn tarkkaan vetimistään,
lakkaa hohottamasta - ja, zizzoz,
hyppää samantien oitis uudelleen.
Riettaasti.

Ah sitä elämisen sietämätöntä riemua,
hervottoman sielun hurvitonta haihattelua!
Mitähän sitten kun päivä on nitistänyt yön?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!