NÄKYMÄTTÖMÄT
Pysähdyn tunturin laelle puhaltamaan,
toisen ohjastamanakin kuuma kaakao saa lopulta
tunteen löystymään.
Tovin kuluttua jo maalaan mielikuvituksen kinoksesta
noukkimalla kiirunan pyrstösulalla mielenmaisemaa;
heti taivaankaaren päälle viiru keltaisesta punaiseen,
siitä liukuen purppuran kautta ankaraan retliiniin.
Alakulmaan muutama pöyheän pönäkkä pilvilammas,
asiaan kuuluvine lonkineen. Tietty.
Valmistuessaan, viimeisiä laveerauksia vaille,
jo näyttää koko lailla taivaalta - valun kyyneleitä,
mutta asetan näkymän varmuuden vuoksi kuivumaan
normien kehykseen ennen lopullista silausta.
Sanat - niitä on humeetissa kaksi kapallista,
toisessa - näkyvässä, tutut;
asetan ne parhaaseen mahdolliseen järjestykseen.
Toisessa - näkymättömässä, näkymättömät,
ne jotka asettelen rivien väliin niin,
että ne kyllä sieltä löytää - jos vain haluaa.
Mielenmaiseman kuivuttua tyyten asetan sanat,
lopetan puhumisen
ja asetun taljalle kuuntelemaan äänetöntä sinfoniaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi