sunnuntai 29. tammikuuta 2012

NÄKYMÄTTÖMÄT


NÄKYMÄTTÖMÄT

Pysähdyn tunturin laelle puhaltamaan,
toisen ohjastamanakin kuuma kaakao saa lopulta
tunteen löystymään.

Tovin kuluttua jo maalaan mielikuvituksen kinoksesta
noukkimalla kiirunan pyrstösulalla mielenmaisemaa;
heti taivaankaaren päälle viiru keltaisesta punaiseen,
siitä liukuen purppuran kautta ankaraan retliiniin.
Alakulmaan muutama pöyheän pönäkkä pilvilammas,
asiaan kuuluvine lonkineen. Tietty.

Valmistuessaan, viimeisiä laveerauksia vaille,
jo näyttää koko lailla taivaalta - valun kyyneleitä,
mutta asetan näkymän varmuuden vuoksi kuivumaan
normien kehykseen ennen lopullista silausta.

Sanat - niitä on humeetissa kaksi kapallista,
toisessa - näkyvässä, tutut;
asetan ne parhaaseen mahdolliseen järjestykseen.

Toisessa - näkymättömässä, näkymättömät,
ne jotka asettelen rivien väliin niin,
että ne kyllä sieltä löytää - jos vain haluaa.

Mielenmaiseman kuivuttua tyyten asetan sanat,
lopetan puhumisen
ja asetun taljalle kuuntelemaan äänetöntä sinfoniaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi