KAHDESSA ULOTTUVUUDESSA
Hämmentävää,
suorastaan mystistä tunnelmaa,
oudosti sielusta kouraisevia hetkiä
ennen keskipäivän kahtatoista lyöntiä;
sellaista on Ultima Thulessa.
Värisävyjä joita en saa mahtumaan kameraani;
ruskeanpunervaan murrettua harmaansineä,
ikään kuin mustavalkean panoraaman päälle
olisi kaatunut emännän haalea maitokahvi.
Ammattitaito ontuu molemmissa päissä laatikkoa,
minä en osaa,
prosessori ei tunnusta tuollaisesta väripaletista
koskaan kuulleensakaan.
Kameran takuu ei kata lopputuloksen haileita,
kalvakan lättäniä pannukakkuja,
hämärän hunnuttamina.
Miten se näin menee
kun aamun varhaalla olen erottavinani hennon ruson
ja pitkälle iltapäivän perille toisen.
Varjot puuttuvat yhä
ja kuolpunaa astuessa tuntuu
kuin kävelisin maalauksen kahdessa ulottuvuudessa.
suorastaan mystistä tunnelmaa,
oudosti sielusta kouraisevia hetkiä
ennen keskipäivän kahtatoista lyöntiä;
sellaista on Ultima Thulessa.
Värisävyjä joita en saa mahtumaan kameraani;
ruskeanpunervaan murrettua harmaansineä,
ikään kuin mustavalkean panoraaman päälle
olisi kaatunut emännän haalea maitokahvi.
Ammattitaito ontuu molemmissa päissä laatikkoa,
minä en osaa,
prosessori ei tunnusta tuollaisesta väripaletista
koskaan kuulleensakaan.
Kameran takuu ei kata lopputuloksen haileita,
kalvakan lättäniä pannukakkuja,
hämärän hunnuttamina.
Miten se näin menee
kun aamun varhaalla olen erottavinani hennon ruson
ja pitkälle iltapäivän perille toisen.
Varjot puuttuvat yhä
ja kuolpunaa astuessa tuntuu
kuin kävelisin maalauksen kahdessa ulottuvuudessa.
Hämmentävää...Mystistä...
VastaaPoistaÖilön aamulla puolitoista tuntia ennen merkittyä auringon nousua kouraisi. Pitäisi olla pimeää, mutta kultainen valo loisti maalaten tienoon muuntuen rusoksi. Sininen taivas ilmestyi pumpulipilvineen, samassa hetkessä tuulenpuuska pyyhkäisi ja maailma hämärtyi entisekseen. Tummat pilvet täyttivät taivaankannen.
Sävyt eivät tallentuneet kameraani.
-vatukka-
Vatukalle:
VastaaPoistaNiin se on tähän aikaan, kameran tietokone ei usko tuollaisa värejä olevan.
Hieman sama kuin sillä lapsella joka piirsi pinkin puun ja jolle opettaja sanoi ettei ollut koskaan moista nähnyt.
Lapsi sanoi: "Sepäs ikävää!"