PÄTSi

PÄTSi (Adagio)

Tulihan se lopulta sieltä Sevetintieltä,
näkyviin mokoma pätsi.
Odottaa toki lempohista sai - tyyten kylliksi saakka;
huruttaa pölisevä hauhtohuntu perässään
eeskaahtaalle yksinäistä vallantietä.

Ehti penseys jo kaihertaa mieltä,
sielu oneana käydä;
räytyäkin sydän parka kovin tovin.
Kuni sitten vihdoin puolilta päivin juuri kävi tuuri,
ujona pujotteli puiden lomasta,
kurkki ja urkki omaa pohjoista maataan - äkkäsi;
kaikilla poroilla turkki kipakan pakkasen varalta
ja muillakin.
Puilla lumihuntu umpuilman jälkeen.

Aralta kai vaikutti heiltä käsin,
hereältä ja hataralta,
meidän talvennavasta ylipäässyt olevainen.
Ei olisi ehken tohtinut pistää säteellä silmään
on vielä tovin turtuneessa unenpöppyrässä
tämän talven maa.

Mut' koko ajan virkkuen
ja kun sitten vihdoin on tointunut tainnoksestaan,
niin leuka kyynäriin nojaten jo odottelee
kevään ensimmäistä kulppoa räystään alle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!