torstai 12. tammikuuta 2012

LUPAUS


LUPAUS

Tänään,
keskipäivän hetkellä,
jos Ukko Ylijumala suinkin vain suo,
on kaamoksen kuolema;
aurinko ensimmäisen kerran näkyvissä
sitten viime marraskuun viimeisen päivän.

Se on lupaus,
ja vieläpä korkeimmalta mahdollisimmalta taholta,
mitä ihmisen lapsi kuunaan keksii kuvitella,
jahka vaan pilviverho jaksaa väistyä.

Tuota lupausta lunastamaan,
varjoja vastaanottamaan,
lähden matkaan Pyhän linnun järvelle,
sen aavan toiselle äärelle;
sonnustautuneena tummaan taattiin,
mukanani vaimon varastoista pihistetty kuhpakki,
hankasellinen tervastikkuja
sekä porontalja ja susirumpuni
juhlahetkeen ja odottamiseen.

Jos ja kun lupaus täyttyy,
valmistan kynsitulet merkiksi kultaiselle kehrälle,
että olemme ja elämme;
annan tulelle kuhpakin
ja laulan wäkevän aurinkolaulun.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

10 kommenttia:

  1. Lupaan että aurinko nousee vielä

    VastaaPoista
  2. Saatoin melkein nähdä nousevan auringon ja haistaa savun tuoksun.

    VastaaPoista
  3. Amalialle:
    Tammukka; purotaimen

    Helanes'lle:
    Oikeinki loilotan. Onomatopoeettisesti oikhen.

    Esa Suomaalle:
    No sittä emmä jää vartomaan harmaaseen.

    Elli-neitille:
    No melkein. Harmaa huntu peitti koko Lannamaan puolen.

    VastaaPoista
  4. Onko ihanampaa lupausta kuin lupaus Valosta!

    VastaaPoista
  5. Justnyt'lle:
    No se on kyllä totta ja tästä kuu eteen päin vain paranee.

    Hihoille:
    Kyllä se äärimmäisellä laidalla on. Se Valo.

    VastaaPoista
  6. Kuulostelen susirumpuasi keskipäivän aikaan...

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi