EKUMEENiNEN ATMOSFÄÄRi

EKUMEENiNEN ATMOSFÄÄRi

Kaksi miestä kohtaa kairassa,
sairas - henkitoreissaan räytyvä kuolema
ja virkaintoinen poliisi - molemmat työasioissa,
kukapa nyt jänkään suotta.

Toinen tuottaa murheellista kieltä - pahaa mieltä,
nostaa pintaan surun - avaa kalmon padon;
siellä missä korjaa sadon.

Toiseen pitää luottaa,
antaa ensin tutkia mutkia - kuulustella sutkia,
täyttää jopa putkia;
vasta sitten hutkia.

Naa - samoilla tulilla kuoleman kanssa poliisi.
Kohottavat lasiaan - hohottavat, puhuvat asiaa,
väliin vilkaisevat kun kehrä laskee Hesperiaan,
sitten toisiaan;
on molemmilla pirunkylpy eessä,
asiakas makaa jäykkänä reessä
ja kuolema tekee kuolemaa.

Jaarikka palaa hyvin,
öyhyyttää tervaista savua - tuprauttaa silmille,
molemmilta tirahtaa kyynel silmäkulmasta,
ikään kuin kuriositeetin vuoksi.
Atmosfääri on ekumeeninen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!