RAJATiLA
Pirun kylvyssä ensimmäiset yöt,
mutta kyllä tästä vissiin kuonnutaan.
Raatuska hipoo kahtakymppiä,
kantava keli;
siltoja rakentaa jänkien yli - vahvoo jäitä.
Kaarneet suunnittelee häitä jo täyttä häkää.
Sielu haikailee pailakan selkään,
pelkään,
siihen taitaa mennä vielä aikaa,
ehkä joukaisten trumpetit jo raikaa sulan yllä,
kuni lupa vasta heltiää säästämättä päästellä.
Hereästi kerkeä mieli siirtyy tammikuisille aavoille,
äkeän ahavan syliin,
oitis kun tunnen uupumuksen
ja toviksi sallin luomeni huomenen huomaan.
Mielikuvia luomaan syöntyy älli heti,
muistelemaan hyisten avantojen irstaita huuruja
kiivaassa viimassa - saaliin kiimassa;
ankaran Koillisen Herran viiltäessä paljaita käsiä
suomivan ruoskan tavoin.
Silti - rajatilassakin,
sinne vain kiihko vetää;
jääkenttien vetoisaan avaruuteen.
Hieno runo!
VastaaPoistaLeenalle:
VastaaPoistaTänksis! Mukava kuulla.