sunnuntai 15. tammikuuta 2012

MURRETTUJEN SÄVYJEN RiiTTi


MURRETTUJEN SÄVYJEN RiiTTi

Kulkea pastellisen värimaailman läpi vastavaloon
on lumoavan taianomainen hetki,
suorastaan mystinen kokemus,
jossa jokainen silmien liikahdus vaatii pysähtymistä
ja haltioituneen tunteenpalon ulos puhaltamista.

Se on murrettujen sävyjen riitti
nälän kurniessa suolta,
luoteisen ahavan purressa kasvonpuolikasta.
Vähän vilu - vähän hoppu,
mutta sielussa palo hirmuinen - kuumeinen wimma,
tuska jota ei voi sammuttaa muutoin
kuin kiskomalla säkin päähänsä.

Miten sen voikaan mahduttaa muutamaan sanaan,
kuvata liikkumista unen kaltaisessa satumaassa
josta horisontti on haihtunut,
liuennut tyyten ruusunpunaiseen usvaan
ja jossa ainoa suurpiirteinen vihje menosuuntaan
on vaaleansiniseen samettijäätelöön painunut
varjojen ilmaisema vana.

Kallasta myötäilevä pilvi nousee verkkaan,
kietoo kaiken olevaisen kiirellä kosteaan syliinsä;
muuttaa kipakan pakkasen tulisuudelmaksi,
sellaiseksi josta ei kerta kaikkiaan kieltäydytä,
sellaiseksi jota janoaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi