tiistai 10. tammikuuta 2012

PAKKASEN SiEMENiÄ


PAKKASEN SiEMENiÄ

Istu ja pala,
pala taivaanrantaa palaa,
on liekeissä;
selvästi aistii sen huminan
jonka pilvien raossa leimuava tuli tuottaa,
vaikkei ääntäkään päästä tässä säässä.

Puolet taivaasta on leikattu pois,
umpuilmaa pukkaa
ja toinen puoli yhdistetty maankamaraan;
tunturin hamaraan,
niin siististi,
että pelkään liitoksen pitävän ikuisesti.
Nousen äimistelyltäni pailakan selkään
ja ratsastan auringon laskuun kulveiden yli.

Vain apea ulina jää kiirimään jänkien ylle,
käry kapeana vanana leijumaan tuokioksi,
kuni valuu pakkasen siementen muassa sevälle.

Sama hiljaisuus johon pysähdyin,
se jatkaa äänettömyyden sietämätöntä mykkyyttä,
pian aikaa kun olen lähtenyt;
ja olematon varjo minusta;
on ehtinyt haihtua nietoksessa olemattomiin.

Valo valmistelee tulemistaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi