sunnuntai 22. tammikuuta 2012

ARMAHDUS


ARMAHDUS

Solan suulla wanha tulipaikka erottuu selvästi,
rykelmä kykkimäkiviä,
pari pölkkyä ja keitinselkä;
laavun ulku, puoliksi palanut jaarikka.

Yksinäinen kuohittu koivu,
tuohi kiskottu yli puolen rungon;
tuomittu kuolemaan.

Hamppuköyden pätkä rivosti ympäri,
kuin hirttonarun jäänne;
edes mielikuvitus ei keksi mihin toinen pää on johtanut.

Ruman näköinen ihmisen teelmä,
ei sovi aidon luonnossaliikkujan kriteereihin,
kuivumaan alkaneet harottavat karahkat
kummitusmaisesti kouristuksissa;
tuskastako vaiko häpeästä - ei siitä ota selvää.

Mieli mustuu mokomasta tihutyöstä,
ahkiosta kulju auki, lumilapio kouraan,
oneana juurakko paljaaksi maata myöten.

Sitten kirves ja tuomitun armahdus,
ankara häpeä päättyy
kun koivu pian leijuu savuna koivujen taivaaseen
ja hautajaiskohven aromi mairittelee haistinta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi