VOi NÄiTÄ SÄiTÄ
Wimmaisesti,
hurjapäänä ankarana, kauheana;
käy pohjoisesta viima - talven kiima.
Mielen maahan liiskaten, kielen kitaan liimaten,
ihmisparkaa piiskaten;
se reuhtoo teuhtoo, hirviönä irvii - uupuvaista piinaten.
Nostaa pintaan sielun tuskan,
mielen mustan synkän ympärille kietoo kynkän;
kiskoo - sinne tänne huojuttaa ja viskoo.
Viiltää luihin, ytimiin,
on keho kääräistävä kutimiin.
Millaisiin?
No yltä päältä, päästä varpaisiin
ja kerran takas',
villaisiin.
Voi näitä säitä,
viettää pian talvi häitä;
hunnun valkean se ylleen heittää
syksyn liepeen alle peittää.
Mut' jotenkin se kiihottaa kun tuuli tulla liihottaa;
saa aikaan hymyn apean.
Hyvin ohuen ja aika kapean.
hurjapäänä ankarana, kauheana;
käy pohjoisesta viima - talven kiima.
Mielen maahan liiskaten, kielen kitaan liimaten,
ihmisparkaa piiskaten;
se reuhtoo teuhtoo, hirviönä irvii - uupuvaista piinaten.
Nostaa pintaan sielun tuskan,
mielen mustan synkän ympärille kietoo kynkän;
kiskoo - sinne tänne huojuttaa ja viskoo.
Viiltää luihin, ytimiin,
on keho kääräistävä kutimiin.
Millaisiin?
No yltä päältä, päästä varpaisiin
ja kerran takas',
villaisiin.
Voi näitä säitä,
viettää pian talvi häitä;
hunnun valkean se ylleen heittää
syksyn liepeen alle peittää.
Mut' jotenkin se kiihottaa kun tuuli tulla liihottaa;
saa aikaan hymyn apean.
Hyvin ohuen ja aika kapean.
no jo on koreogfaria noilla puilla, aikas hyvin menee samaan tahtiin.
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaTasaisen wäkevä tuuli.