keskiviikko 13. lokakuuta 2010

VOi NÄiTÄ SÄiTÄ


VOi NÄiTÄ SÄiTÄ
 
Wimmaisesti,
hurjapäänä ankarana, kauheana;
käy pohjoisesta viima - talven kiima.
Mielen maahan liiskaten, kielen kitaan liimaten,
ihmisparkaa piiskaten;
se reuhtoo teuhtoo, hirviönä irvii - uupuvaista piinaten.

Nostaa pintaan sielun tuskan,
mielen mustan synkän ympärille kietoo kynkän;
kiskoo - sinne tänne huojuttaa ja viskoo.

Viiltää luihin, ytimiin,
on keho kääräistävä kutimiin.

Millaisiin?
No yltä päältä, päästä varpaisiin
ja kerran takas',
villaisiin.

Voi näitä säitä,
viettää pian talvi häitä;
hunnun valkean se ylleen heittää
syksyn liepeen alle peittää.

Mut' jotenkin se kiihottaa kun tuuli tulla liihottaa;
saa aikaan hymyn apean.
Hyvin ohuen ja aika kapean.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi