REESKA-NiEKKU

REESKA-NiEKKU
 
Ei kovinkaan kauaa sitten, mutta kuitenkin riittävästi, että viimeinen kertoja sitten kuitenkin vielä elää, sattui niin ja kävi jotta kun koska nyt asiat vain kertakaikkiseen meni sille mallille ja tolalle niin sitten ne meni. Ja mies meni.
Ei siinä piätellyt suitset eikä setolkat ja marhaminnat.

Ahneella on jo alusta käsin paskanen käsi ja siitähän se tulee se koko sanontakin: "Paskanen käsi vie koko potin."

Reeska-Niekku täytti nuo kriteerit. Suvereenin t ä y d e l l i s e s t i. Ahne oli reeskan perään, mistä nimensäkin lie saanut. Ahne oli wiinan perään. Ja riistan. Kokonsa puolesta niestankin. Ja tietysti pillun, sekö nyt puuttumatta olisi persojen persolta jäänyt.
 
Aivan erityisen anhittoman ahne se oli tekemään matkaa pitkin selkosia. Harva se niin astumaanhullun kera kehtasi lähteä kun sillä kulennalla ei tuntunut olevan mitään tolkkua. Poronkusemia se ahmi ihan muina töinään, hilipasemalla, ei sen kahta puhetta.
Siksipä tuo saikin monelta paliskunnalta ja poroisännältä vuorovelvoitteen omasta sijastaan lampsia poroaidan vierustoja tiettömillä selkosilla ja jängillä. Sille kelpasi, Niekulle, palkka, oli rahaa eli tavaraa. Niin se oli perso.

Kyläkaupassa sen piti olla aina  parempi muita. Kun Kalmunkin Arvo sattui kauppaan äitien päivän alla ja se osti akalleen wiinapiru-vaivansa korvaukseksi täytekaakun, niin Reeska-Niekkupa osti kaksi ja käski kauppiaan panna vielä kaksi varalle kun ei tiennyt montako syötättää kun sille töin alkaa. Eikä sillä silloin ollut edes akkaakaan.

Tai kun Lattu-Jussa osti kaksi kankia Kotivaran Venäläistä metwurstia kun asuu onneton tiettömän taipaleen takana, niin Reeska-Niekku se osti neljä, vaikka asuu kylän laidalla, ei kovinkaan kaukana sen vertaa, jotteiko voisi hakea kaupasta oman metwurstinsa vaikka siivu kerrallaan.
Vain kun se piti olla pää kolmantena jalkana päsmäämässä täsmälleen joka paikassa tämän.

Kyläläiset sanoivatkin Reeska-Niekusta jotta sillä oli kaikkea kaksi. Vähintään kaksi. Mielipiteitäkin siinä ohessa. Otti aina sopivamman.
Olisivat halunneet monet sen politikaksi ajamaan muiden asioita yhtä hyvin kun omiaankin.
 
Joku muualta tullut ohikulkevainen, joka tunsi Niekun varhemmasta elämästä, oli tiennyt että akkojakin sillä piti olla kaksi kun oli ollut lossarina Ounasjoella. 
Molemmalla rannalla akka-riähkä kun paremmallakin merimiehellä kuunaan - joka satamassa.

Puhuivat kylällä, jotta olisi se ollut vain mukava nähdä jonkun lahjuksen antajan turparustinki sen jälkeen kun se olisi ottanut jossakin kekkereillä yhteyttä hämäräraha-mielessä Reeska-Niekun kera ja tämä olisi vastannut parin kymppitonnin lahjaan jotta:
"Miehän se jo vain halluunki killa neljäkytä tonnia. En mie muuten ala milhekhän."

Mutta ei se oikein politikkahommaan innostunut Niekku, sanoi vain äkkiviisaasti:  
"Joku tolkku se pittää olla ahneellakin. Että kyllä sitä voi hyvin olla ahne näin pienissä puitteissa että kylällä tunnetaan ja jos omillaan hankkii. Vaan ei sitä saa olla maailman tavaraan liian perso."

Vain sitten loppukesästä siirtyi Reeska-Niekku, Nilla se taisi olla oikealta nimeltään, hiekan syöntiin.
Äkisti meni. Paha kasvi keuhkossa - syöpä, niin kuin €U:kin sisällä kasvaa ja tuhoaa. Tupakkimies kun oli, niin ansaittu muka silkkaa omaa tyhmyyttään kuoleman tauti. Saattoi tuo lempo kahtakin polttaa kun oikein sille päälle heittäysi.
 
No Niekun tapaan - parittain, kasvi oli sillä molemmissa keuhkoissa. Ei siitä tinkinyt edes. Sano vielä petillään, jotta kaksi niitä olla pitää, menee sitten sukkelampaan kun kerran on mentävä.
 
Sanoi aloittavansa huiluun ja säntillisemmän elämän vasta Manalassa. Istuu sinne päädyttyään päivät ja illat pääksytysten €U-herrojen kera ihan muina töinään sillä perällä, jossakin joen ahteella. Nuori likka polvella viihdyttämässä. Molemmalla polvella. No tietty. Ja viinilasi pivossa.

Ja niin vaihtoi Reeska-Niekku kinkerpiiriä. Kirkkoherralle oli tehnyt määräyksen että neljästi pitää hänen tapauksessa kannelle hiekkaa ropsauttaa panijaisissa. Ja saattoväelle kahdet kahvit kahdella nisulla kullekkin tarjota, paitsi Lattu-Jussalle, sille nekin tuplana jotta oppii.

Oli se kirkkoherralle puhunut, jotta mistä hänellä tämä tuplaaminen oikein alunpitäin lähti. Oli kaksosveli nuorena hukkunut ja siitä hälle jäi se wimma humeettiin päälle. Piti aina ottaa veljelle myös. Että aluksi se haittasi, mutta kyllä siihen sitten mieheksi tultuaan karastui.

Tämän päälle sopisi lukijallekkin oiwallisesti Café Brutal.
Oikeastaan santsauksen kera.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ainakin 11 ystävällesi TÄSTÄ!

........

Joka nyt pitää silmälappuja, tietäköön että samaan varustukseen kuuluu vielä suitset ja ruoska.