keskiviikko 20. lokakuuta 2010

RAViSTAA ÖiSiÄ SEiNiÄ


RAViSTAA ÖiSiÄ SEiNiÄ
 
Ne olivat niin kuvatut, kirjatut - ne utuiset kesäpäivät,
ne jotka taakse jäivät lutuiset,
tuossa täyden touhun tuoksinassa syksyn alla ruskaan.

Hautautuivat pimeän koleaan mustaan
liittyen odotuksen oneaan tuskaan toisesta moisesta.

Uutta aikaa nyt odotetaan,
myrskyisää cuoŋománnua, visaista kisaa
kun parempaakaan ei tarjolla millään varjolla.

Yksi pelkkä tavallinen valkoinen alkutalvi vain;
kaamoksen odottelua lumineen ja räntineen,
jäineen ja päivän upeine häivineen tunturin kupeissa,
takakesän häntineen mennyttä muistellessa.

Kuovkasat - revontulet, vilun puistellessa,
ihon karahtaessa linnunnahalle
kristallinkirkasta tähtitaivasta tuijottaessa.
Ihastelua niin pytipystyssä,
että vaarassa ketkahtaa selkäpiilleen
ennen kuin ehtii heittäytyä parahultaisesti pitkälleen
niljaiselle hiljaiselle siljolle keskellä yötä.

Kolakka, kalsea ahava ravistaa öisiä seiniä,
pöllyttää jängällä heiniä.
Varma merkki.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Mitenkähän selvitäänkään siitä uudesta aikataipaleesta myrskyineen, salamasilmä? Kivaa riimittelyä oli, ei kaavamaista.

    VastaaPoista
  2. Marjaisalle:
    Hyvin selvitään ja tänksis!

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi