HiLJAiNEN TiETO

 

HiLJAiNEN TiETO

Pieni harmaantunut, pussihousuinen, tavallisen oloinen mies laavaa verkkoja siljolla. Pitkä köysi on pingotettu harmaan pirtin nurkasta saunan nurkkaan. Maassa on kevytpeitteen kappale, ettei havas kerää kaikkea maasta lojuvaa ryönää.
 

Verkko toisensa jälkeen saa saman arvioivan käsittelyn. Sotkut selvitetään ja isompia reikiä kurotaan pienemmiksi solmimalla rihmat tietyn kaavan mukaan nippuun, että pyydyksen ryhti säilyy.
Alapaula käydään läpi huolellisesti, ettei se ole pahoin kiertynyt. Hiirenkorvat siinä hidastavat verkkoa laskiessa kun ne takertuvat silmien läpi pujotellen liinaa nippuun.

Homma sujuu tasaiseen tahtiin, ei ole eilisen teeren poika tämä, ottaa paljusta uuden heti perään kun edellisen hylkää toisaalle.
Välillä kääntelee päätään, nostaa nokkaansa - kuuntelee, haistelee tuulta. Selvästi on lähtöä tekemässä. Vaikkakin kyllä verkot on läpikäytävä joka tapauksessa - lähtipä sitten tahi ei, jos niillä vielä joskus meinaa kalastaa.

Mutta tämä mies on siis selvästi lähdössä. Valmiiksi pakattu pullea reppu odottaa porstuan rappusella. Samoin nojaa hauliase uksen pieltä. Sadeasusteet laskostettuna, makuupussi ja viikattu laavukangas siinä vierustalla. 

Mitä sitä muuta tarvitsee jos on ammattilainen? Siinä kaikki.

~~~~~~~~~~~~

Homma alkaa olla selvä. Verkot on setvitty ja lajiteltu paljuihin. Kalamies siirtyy syrjemmällä olevan tulipaikan tykö, nostaa pannun hiipuvalle hiillokselle ja istahtaa tuokioksi odottamaan kuksa kädessä.
Hetkessä pannu korahtaa tulisten hiilien päällä ja ukko kurottuu ottamaan sangasta, kaataa siitä itselleen lähtökahvit. Asettaa kuksan kivelle ja kaatelee loput sisällöstä nuotioon. Vankka, sakea onka puhaltautuu taivasta kohden, sihisee ja litisee, sitten tyyntyy ja vaimenee.

Kopauttaa kahvittelija vielä pannusta loputkin perskat pölkkyyn ja sillä siisti. Nostaa sen sitten lähtevien puoleiselle kyljelleen. Se nyt vielä puuttuisi, että se Lempo soikoon unehtuisi tänne.
 

Siemailee kuksallistaan, miettii ja tuumii, laskeskelee säätä ja tuulta. Joukaisparvi tulee ja menee yltä. Siiven suhina kuuluu selvästi. Niin läheltä liippaavat. Kuuluu sakki kaartavan ja kiertävän joen suuntaan poukamalle karonkan pitoon.

Hörppää viimeiset pisarat, nousee ja sieppaa pannun völjyyn sekä astelee suoraan saunan kulmalla seisovan, ajansaatossa tekeytyneen farmari-Ladan luo.
Napsahuttaa perälunkan auki, asettelee pannun ja kuksan tervassuljua puolillaan olevaan ämpäriin. Järjestelee muutenkin tilaa ja lampsii sitten noutamaan verkkopaljuja.
 

Kaikella on oltava järjestys, myös niillä paljuilla. Humeetissa on kelattava ensin missä järjestyksessä aikoo laskea ja sitä mukaa ne on ladottava veneeseen ja siis päinvastoin auton sisuksiin tietty, koskapa vain samasta ovesta mahtuvat pois mistä sisäänkin.

Järjestelmä on aikain saatossa hioutunut miekkosella niin juoheaksi, ettei tyhjää hosumista juurikaan ole. Siksi toiminta vaikuttaa määrätietoiselta ja verkkaiselta vaikka kaikki liikkeet on harkittu tarkoin. 

 

~~~~~~~~~~~~

 

Tämä on juuri sitä hiljaista tietoa. Sitä josta nykypäivänä useampi ja useampi puhuu ja nostaa esille, moni varoittelee sen katoamisesta, jolloin se on uudelleen haettava kokeilemalla.
 

Nooh - kukin maksakoon oppirahat niin halutessaan, osittain tyhmää se on joka tapauksessa, koska useimmissa tapauksissa osaaminen olisi siirrettävissä uuteen humeettiin kohtuu pienellä vaivannäöllä.

Mutta lyhytjänteisyys - herra paratkoon, on aina ollut se tyyli, jolla koheltajat ovat auranneet tietä. Koskaan ei ole aikaa tehdä asiaa kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä se uudestaan.

Sehän on selvä että valtava määrä hiljaista tietoa on tullut jo määränpäähän ja on edesmennyttä iäksi ajaksi. Se on selvä pyy se.

~~~~~~~~~~~~

 

Kalamies saa paljut aseteltua, kiepsahtaa noutamaan porstuan pielestä aseen, repun ja rensselit. Nakkaa repun olkapäälle, rensselit  kainaloon ja aseen toiseen. Sulkee oven ja asettaa harjan nojalleen.
 

Astelee kimpsuineen Ladalle ja ujuttaa vermeet paljujen päälle ja lompsauttaa oven kiinni. Kiertää rantteen, tarkistaa nuotion, vilkasee vielä pirttiin päin. Oijustaa sitten autolle ja nousee kuskinpukille. Starttaa käyntiin ja lähtee taiteilemaan möykkelikköistä tietä vallantielle ja siitä sitten venevalkaman suuntaan.
 

Kommunisti Ripasti, leskimies ja kulttuuritoimenjohtaja evp. siinä lähti juuri kutusiikoja itselleen pyytämään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ainakin 17 ystävällesi TÄSTÄ!

........

Elämän tarkoitus on oivaltaa itseä ja luontoa kunnioittava henkilökohtainen moraali ja elää siten.