keskiviikko 6. lokakuuta 2010

TUULEE


TUULEE
 
Yksinäinen tuuli seilaa pitkin maita ja mantuja.
Hölkyilee kuin ajokoiran motlake vainua hakiessaan,
väliin puhaltaa uhalla lujaa kapeaa metsäkujaa
ja sitten asettua leiskauttaa kelon karahkaan;
On kuin ei tuulisi lain, vain pelkkä tyven.

Mutta ei se kauaa paikallans' viihdy,
kapsahtaa toisen selkään
ja siinä samassa kiitävät wimmattua vauhtia pois,
mokomat puhurit - jukuripäät,
joilla sisu kyllä piisaa puhallella päivätolkulla.
Samasta suunnasta.

Ihan vain ihmisten kiusaksi.
Jotka niin mieluusti olisivat lähtemässä
merta edemmäksi kalaan, riekostamaan
ja asumaan yksinkertaisesti, yksinkertaisilla eineillä,
kaksinkertaisen vaatetuksen myötä,
monimutkaisessa selkosessa.

Tuuli on tuuli, ei pyytämällä asetu - uhmaamalla;
asettua pitää vain odottamaan,
suunnitelmia tehden - lähettää mielikuvituksensa
jo ennalta matkaan merentakaiseen Satumaahan.

Ja toivoa että se tulisi takaisin,
jos tuuli ei tyynnykkään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi