tiistai 5. lokakuuta 2010

HAiKEAA


HAiKEAA
 
Tuulen humina,
märän metsän tuoksu sekoittuu jängän kirpeään;
viimeisten lehtien sinnittely karahkoissa.

On hieman apean oloinen tunne,
aavistus että tämä vuodenaika on jättämässä,
vaipumassa jonnekkin mistä ei ole enää paluuta.

Taivaanpiiri raottelee harvakseltaan,
antaa kultaisen juovan kasvaa horisontin mittaiseksi
ja sitten jo toiselta laidalta puskee harmaa pilvimassa.

Tovin kuluttua wanhasta taivaasta ei vilaustakaan.
Vain epäsäännöllisen säännöllisiä pysähtymisen hetkiä,
tässä ajassa - niitä kummallisia tuokioita,
joissa varautuu hartiat köyristäin ottamaan vastaan
ensimmäisen lumihiutaleen tömähdyksen hartioihin.

Kaikki tämä tuttu outous,
vain pelkkää kokemuksen tuomaa hiljaista tietoa,
aavistelua että näin se menee,
koska näin se on mennyt hamasta esivanhempien
esivanhempien muinaisista ajoista saakka.

Niin sekoittuvat ikiwanha menneisyys ja tulevaisuus,
koontuvat yhdeksi hetkeksi;
laativat sieluun tilan talvelle tulla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi