RiEKOSTUSTA
Kahvin nauttimisen tuttu tulos;
pohdin ja mietin, kerään voimia, herätän vietin;
sillä kohdin toimia tohdin - hylkään hetkeksi liekin,
raotan liepeen ja nousen ulos.
Syksyn hiljaiset kasvot,
iljaiset niljaiset, määntyneet nääntyneet,
tuskasta vääntyneet;
kääntyneet talven puoleen riisuttuina,
ottavat vastaan joen ahteella.
Kun kiljaisen,
wiimeinen lehti kirpoaa,
vajoaa raskaasti kieppuen syvälle maahan.
Valmista on märän ja mörön tulla kalmistoon;
kimeän huurteen, pimeän mustan,
usvan autereen yli syksyn maatuvaan syliin.
Aistin kuinka myrskyjen piiskaama,
hyytävien tuulten ankara, karu ja armoton,
hurja maa huohottaa raiskatun ruohon alla.
Odottaa kaiken armahtavaa kuorta,
anoo höyhenenkevyttä lohduttavaa ensikosketusta,
kuin unta pumpulipilvestä peittona;
kuorrutusta joka silottaa rypyt ja nypyt kasvoilta.
pohdin ja mietin, kerään voimia, herätän vietin;
sillä kohdin toimia tohdin - hylkään hetkeksi liekin,
raotan liepeen ja nousen ulos.
Syksyn hiljaiset kasvot,
iljaiset niljaiset, määntyneet nääntyneet,
tuskasta vääntyneet;
kääntyneet talven puoleen riisuttuina,
ottavat vastaan joen ahteella.
Kun kiljaisen,
wiimeinen lehti kirpoaa,
vajoaa raskaasti kieppuen syvälle maahan.
Valmista on märän ja mörön tulla kalmistoon;
kimeän huurteen, pimeän mustan,
usvan autereen yli syksyn maatuvaan syliin.
Aistin kuinka myrskyjen piiskaama,
hyytävien tuulten ankara, karu ja armoton,
hurja maa huohottaa raiskatun ruohon alla.
Odottaa kaiken armahtavaa kuorta,
anoo höyhenenkevyttä lohduttavaa ensikosketusta,
kuin unta pumpulipilvestä peittona;
kuorrutusta joka silottaa rypyt ja nypyt kasvoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi