iLLANSUUSSA
Eilen,
orastavan talven eessä - ehtoon korvalla,
sinistyvän illansuussa,
kuin sattumalta ihan aivan;
eräs tietty,
muudan puolituttu lapinpöllö,
taasen möllöttelee puussa.
Vastapäätä vaillinaista kuuta tuijottelee maata.
Näyttää hiukovan
kun aukoo vähäväliin suuta.
Maassa,
hangen alla mättään kolos', sammalpatjan päällä,
köllöttelee loikomassa sopuleita kaksi.
Ukko akan kyljes',
kiehnäämässä, vaatimassa, suunnitelmaa laatimassa;
on pian tehtävä se lapsi,
heti nyt - vaikk' ilman esileikkiä ja sinun meikkiä.
On suvun jatkuttava, sinun annettava,
ei sovi natkuttava akka tähän - vähän kiirus,
ennen kuin tuo hullu pöllö nappaa tappaa.
Siin' suku sillä kurin pian ehtyy,
jos ei äkin uutta saada tehtyy.
orastavan talven eessä - ehtoon korvalla,
sinistyvän illansuussa,
kuin sattumalta ihan aivan;
eräs tietty,
muudan puolituttu lapinpöllö,
taasen möllöttelee puussa.
Vastapäätä vaillinaista kuuta tuijottelee maata.
Näyttää hiukovan
kun aukoo vähäväliin suuta.
Maassa,
hangen alla mättään kolos', sammalpatjan päällä,
köllöttelee loikomassa sopuleita kaksi.
Ukko akan kyljes',
kiehnäämässä, vaatimassa, suunnitelmaa laatimassa;
on pian tehtävä se lapsi,
heti nyt - vaikk' ilman esileikkiä ja sinun meikkiä.
On suvun jatkuttava, sinun annettava,
ei sovi natkuttava akka tähän - vähän kiirus,
ennen kuin tuo hullu pöllö nappaa tappaa.
Siin' suku sillä kurin pian ehtyy,
jos ei äkin uutta saada tehtyy.
Ajallaan se on tehtävä, että ehtii. Hyvin, hyvin hieno runo. Eennenkuin "kuolema sopulille ", jos niin käy! Ehtii tehdä sen mitä pitää.
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaNiinpä niin, ajallaan. totta kai. Kiitokset.