lauantai 30. lokakuuta 2010

KUULLE TUOKSUVA POROKEiTTO


KUULLE TUOKSUVA POROKEiTTO
 
Revontulet viivähtävät häilyvänä huntuna yllä,
liukenevat luoteesta lipuvan pilvimassan kohtuun,
joka massiivisena imee harmauteensa tähtivalon,
kahmaisee hangen heijastukset;
ehtyvän kuun viimeisen hehkun.

Kipakka pakkanen rapsaa puissa yhä,
jaksaa tehdä yölläkin töitä,
mutta ensimmäiset autereet hiipivät jo,
äänettöminä mykkinä.
Kuin ikään tunnustellen parahultaisesti herkkää maata,
alinomaan muuntuvilla longillaan,
varovasti, sijaansa vaihdellen - muotoaan muutellen.

Nuotion loimun raukaisevan unettavasta sylistä
toviksi karanneen lapsen levoton,
kehosta erkaantunut sielu
loihtii tyystin villintyneen mielenkuvituksen toimesta
uudesta näkemästään väkevän toisen maailman.

Aikuisille näkymättömän maanpiirin,
kaiken kummajaisia,
monitahokkaita otuksia täynnäns' tulvillaan.

Ja ne lennättävät avaruuksien halki maailmoista toisiin,
kunnes nälän voittaessa palauttavat nuotion piiriin
kuulle tuoksuvan porokeiton tykö.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi