OiREiTA
Salaperäinen, mystinen haiku ajautuu pohjoisesta.
Omine aikoineen - vitvetellen, kierrellen kaarellen;
erikseen kenelleen ilmoittamatta.
Etenee kuin jättimäinen vuo uomassaan mereen;
niin wäkevällä voimalla,
ettei sen esteeksi voi ihmiskunta mitään heittää.
Valuilee ja pujottelehtii tuntureiden lomista hoputta,
saattaa istahtaa njunnille toviksi sihtailemaan,
vain saattaapa pujahtaa ohikin,
ei siitä tiedä, ei liikkeitä ennustaa - se vain tulee.
Sen voi kuulla äänettömänä äänenä,
tuntea vilun karahtamisena nahalle
pelkästä hyisestä ajatuksesta.
Aistia aromina joka on tutunomainen,
ennakoiva, niskavilloja pörhistävä.
Talvi se on,
joka ensimmäisiä merkkejään antaa;
ennakkoaavistuksia tulevasta,
viimasta, sarvipäiden kiimasta, lumesta ja myrskystä,
piiskaavasta tyrskystä rannan kiviin.
Jäästä ja piinaavasta säästä.
Omine aikoineen - vitvetellen, kierrellen kaarellen;
erikseen kenelleen ilmoittamatta.
Etenee kuin jättimäinen vuo uomassaan mereen;
niin wäkevällä voimalla,
ettei sen esteeksi voi ihmiskunta mitään heittää.
Valuilee ja pujottelehtii tuntureiden lomista hoputta,
saattaa istahtaa njunnille toviksi sihtailemaan,
vain saattaapa pujahtaa ohikin,
ei siitä tiedä, ei liikkeitä ennustaa - se vain tulee.
Sen voi kuulla äänettömänä äänenä,
tuntea vilun karahtamisena nahalle
pelkästä hyisestä ajatuksesta.
Aistia aromina joka on tutunomainen,
ennakoiva, niskavilloja pörhistävä.
Talvi se on,
joka ensimmäisiä merkkejään antaa;
ennakkoaavistuksia tulevasta,
viimasta, sarvipäiden kiimasta, lumesta ja myrskystä,
piiskaavasta tyrskystä rannan kiviin.
Jäästä ja piinaavasta säästä.
Eiks tää menny. Runo oli pirun hyvä taas. Rytmi & sana.
VastaaPoistaPeeäRrälle:
VastaaPoistaEi menny. Tuli. Kiitän. Lyhyestä virsi. Kaunis.