lauantai 14. elokuuta 2010

YKSEYDESTÄ LUONTOON


YKSEYDESTÄ LUONTOON
 
Kesän huuma lei'uu väreilevänä kärjistäen tunteet,
herkistäen koko kehon,
kuulastaen ihon,
saattaen samalla poskille enteilevän hempeän punan.
Se on oire, häivähdys, enne.

Sielu lepää ajattomassa maisemassa,
mutta herkistyy niistä aisteja hivelevistä,
hyväilevistä ärsytyksistä,
joita ympäristö tuottaa.

Se korostaa mystistä tunnetta ykseydestä luontoon
eetosvirran tulviessa vapaaksi karkuutetun
mielikuvituksen suomissa mitattomissa uomissa.

Levottomat, tyhmätkin ajatukset saavat sijansa
sielun estottomassa vaelluksessa ylt'ympäriinsä,
eeskahtaalle ikäänkuin päämäärättä
ja kuitenkin määrätietoisesti.

Mutta ei sen väliä,
tyhmillä ei ole tyhmyyden monopolia,
päinvastoin,
oman tyhmyyden tietoinen käyttö,
sen tunnistaminen ja tunnustaminen,
on suorastaan riitti;
itsetunnon herättämisen ja vahvistamisen perusta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi